Pirte Ratinan ja Pirte Taysin asiakaspalveluissa työskentelevä Anne Kohola on Pirten virallinen luontofiilistelijä. Tällä kertaa Anne ja Halla-koira raportoivat pirkanmaalaisen kesän laskeutumisesta värikylläiseen syksyyn.

Suureksi ihmetyksekseni näin, kun ne maistelivat valopylvään juurella olevaa kumista rengasta. Istuin kyykyssä tovin ja kyselin mitä ihmettä pikkuiset touhuavat. Maistelu vain jatkui, enkä keksinyt siihen mitään muuta syytä kuin sen, että ilmeisesti vieressä oli leikattu nurmikkoa ja kumirenkaaseen oli roiskunut kasvien ja ruohojen hippuja ja nesteitä kimalaisille ravinnoksi. Kaikkea sitä näkee, kun ympärilleen katsoo!

Suomen luonto on kesällä ihana ja monipuolinen. Alkukesän ja loppukesän kukat eroavat toisistaan ja loppukesällä selkeästi esille tulevat horsmat ja pietaryrtit. Pietaryrttejä näkee monesti vielä pakkasten saavuttua. On mukavaa, kun saa nauttia kukista pitkälle syksyyn!

Naapurin siili

Viime vuosina on näkynyt todella vähän siilejä, joten ilahduin suuresti nähdessäni yhden heinäkuun lopussa. Olin takapihallani, kun se naapurin pihalle tepasteli. Juoksin nopeasti hakemaan kissanruokaa, jonka olin jemmannut talvea varten siileille. Siili katseli ihmeissään, kun juttelin sille ja heitin kissanruokaa maahan. Sitten poistuin takaisin omalle pihalleni ja jätin siilin ruokailemaan rauhassa.

Kurkin pihan aidan takaa ja katsoin, kun se mussutti ruokaansa hyvällä ruokahalulla. Aivan ihana pikkuinen! Palasin illan aikana useaan otteeseen pihalle, ja siellä se vain mutusti ruokaa. Illemmalla kun siili oli jo lähtenyt, päästin Hallan takapihalle ja kyllä hajuaisti ohjasi heti oikealle paikalle, sillä Halla oli mennä aidan yli innoissaan. Luulenpa, että siinä olisi sattunut ennemmin Hallaa nenään kuin siiliä. Onneksi niillä on piikit, joilla puolustautua.

Hallan kuulumisia

Hallalla alkoi heinäkuun loppupuolella karvanlähtö. Alaskanmalamuutilla onkin valtavasti karvaa alusvillan ja ison kokonsa myötä. Jos jaksaa hetken harjata sen turkkia, saa roskapussillisen karvaa helposti kasaan. Yleensä teen sen ulkona ja heitän karvat linnuille ja jyrsijöille pesätarpeiksi, mutta joskus harjaan sisällä ja kerään karvat pussiin.

Se onkin jännä juttu miten tuollaisella turkilla on oma tehtävänsä. Vaikka luulisi, että koiraparka pakahtuisi helteellä juuri turkin takia, niin itseasiassa se suojaa niin kylmältä kuin kuumalta.

Joskus lenkillä kuulee ihmisiltä ihmettelyä ja hauskoja kommentteja Hallasta ja sen suuresta koosta. Viimeisimmät hauskat kommentit olivat: ”hirveen kokonen koira” ja erään miehen pikkukoiralleen sanoma ”Älä sille hauku, se syö sut aamupalaksi”. Kunpa kaikki tietäisivät, miten kiltti nallekarhu Halla on! Ymmärrän ihmisten pelon, kun vastaan tulee iso koira, mutta usein juuri isot koirat ovatkin kilteimpiä.

Halla tykkää maata sohvalla muiden vierellä ja tulee mielellään osittain syliin. Siihen on sitten mukava nukahtaa, kun passataan rapsutuksilla ja hieronnalla. Vaikka ulkona olisi lätäköitä ja kuraa, Halla heittäytyy kyljelleen makaamaan heti ihailevan ihmisen kohdattuaan. Siitäpä ei lähdetä, ennen kuin kyljet ja masu on huolellisesti rapsuteltu läpi. Onneksi malamuutin turkki ei päästä vettä ja kuraa läpi, vaan jo kotiin tultuamme on turkin rasva suojannut ja valuttanut kuran pois. Kätevää!

Jo elokuun alussa aamuisin alkoi lämpötila olla noin +6-8 astetta. Tuntui hassulta polkea töihin hanskat kädessä ja todeta sitten päivällä, että on parempi riisua taas t-paidalle.

Syksyssä upeinta ovat tunnelmalliset kynttiläillat, värikäs luonto, lehtien tuoksu ja syksyn tuomat antimet ruokapöytään. Saamme hyödyntää leivontaan ja ruuanlaittoon kotimaisia ihania tuotteita ja hyödyntää mahtavia kausimakuja. Parasta on käydä itse keräämässä sieniä, marjoja ja omenoita. Se on ilmaista, puhdasta ja samalla saa annoksen luonnossa oleskelua ja liikuntaa.

Tätä kirjoitusta lopetellessani olemme jo ylittäneet syyskuun puolivälin. Pikkuhiljaa alkaa lehtiä putoilla ja lehdet saavat uuden värin. Vesisateet ovat saapuneet ja luonnossa saattaa toisinaan jo aistia syksyn tuoksun, joka on aivan omanlaisensa.

Viimeiset kukat vielä kukkivat, kiukkuisia ampiaisia lentelee ja vaatekerta alkaa vaihtumaan astetta lämpimämpään. Ampiaisista puheen ollen, tein tässä syksyn alussa mielenkiintoisen löydön: maa-ampiaispesän! Kotimme lähellä on pelto, jossa kaupunki kasvattaa kausittain erilaisia kukkia ja viljoja. Nyt pelto on ajettu alas ja kävelin Hallan kanssa pellon reunassa. Ihmettelin suurehkoa koloa ja sitä, mitä ihmettä ilmassa lentelee. Menin lähemmäksi ja huomasin isosta kolosta lentelevän ylös ja alas hyvin vilkkaita ampiaisia! Tämän jälkeen olen aina välillä käynyt kurkkimassa ja kyllä vain, etenkin auringon paistaessa sieltä kolosta lentelee ees taas maa-ampiaisia. Hyvin mielenkiintoista, mutta kovin lähelle pesää ei kannata mennä – maa-ampaiset ovat melko ärhäkkä laji.

Pidä yhteyttä

Haastan jälleen lukijani ilahduttamaan yksinäisiä ikääntyneempiä omaisia. Vie kahvetta ja kastettavaa mukana ja piipahda kylään. Jos et voi vierailla, lähetä vaikkapa kotiinkuljetuksella jotakin hyvää yllätyksenä tai postita kortti kera lasten piirrustusten.

Hymyile ja kiitä kun on kiitettävää. Positiivinen ja kaikki hyvä moninkertaistuu ja saatat pelastaa jonkun päivän.

Toivotan kaikille oikein antoisaa ja iloisen mielen syksyä!