Pirteläisten tarinat
Kiirevastaanottokoordinaattori Eetu Hakkinen
Kuvassa Eetu lapsena. Salibandyharrastus tuli mukaan kuvioihin jo pienenä ja muutkin urheilulajit kiinnostivat.
Lapsuuden haaveammattini oli lääkäri. Nopeasti kuitenkin huomasin, että omat vahvuuteni olivat muualla kuin niissä aineissa, joita lääketieteelliseen sisään pääsemiseen vaaditaan, ja toisaalta en ole koskaan ollut innokas kuluttamaan koulun penkkiä. Teoriaa enemmän minua kiinnostaa, miten asiat hoituvat käytännössä.
Urheilu on aina ollut lähellä sydäntäni. Lapsesta saakka olen harrastanut eri lajeja, esimerkiksi salibandya, jalkapalloa, telinevoimistelua ja uintia. Salibandyn aloitin 5–6 vuotiaana salibandykerhossa kummisetäni innoittamana ja pelasin täysipäiväisesti täysi-ikäisyyden kynnykselle asti. Parasta oli hyvä porukka ja voittamisen tunne.
Perheemme yhteinen harrastus on aina ollut mökkeily. Niin kauan kuin muistan, on kesät vietetty mökillä. Mökkeilyssä viehättää toisaalta virikkeettömyys, toisaalta perusarjesta poikkeavat aktiviteettimahdollisuudet. Mökillä keskiössä on ympäröivä luonto: kalastus, uinti ja saunominen järvellä, sienestäminen metsässä. Nyt yritän juurruttaa rakkautta mökkeilyyn omille lapsilleni.
Alakoulussa lempiaineitani olivat liikunta ja käsityöt, lukiossa terveystieto, psykologia ja biologia. Lukiossa pohdiskelin sairaanhoitajan ammatin lisäksi psykologin ja liikunnanopettajan ammatteja. Lopulta kuitenkin totesin, etteivät kuuden vuoden yliopisto-opinnot olleet minua varten.
Niinpä aloitin tammikuussa 2014 sairaanhoitajan opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Opiskeltavat asiat kiinnostivat aidosti ja opiskeluporukka oli ihan mahtava: matkaan tarttui tutkinnon lisäksi kaksi parasta ystävää, jotka ovat mukana menossa vielä tänäkin päivänä. Opiskelijana olin rauhallisemmasta päästä, perinteiset riennot eivät vetäneet puoleensa.
Vaikka sairaanhoitajien työtilanne ei ollut niin kärjistynyt opiskeluaikoinani kuin tänään, tiesimme kaikki kuitenkin, että töiden saannista valmistumisen jälkeen ei tarvinnut huolehtia. Itselleni selkeni kuitenkin harjoittelujaksojen aikana, että vuorotyö ei ollut minua varten ja päätin erikoistua polikliinisen sairaanhoitajan työhön ja hakea ensisijaisesti päivätöitä.
Eetu valmistui sairaanhoitajaksi keväällä 2017.
Ensimmäisiä työvuoroja Pirtellä valmistumisen jälkeen!
Valmistuin toukokuussa 2017. Kevättalvella opinnäytetyötä viimeistellessä aloin etsiä aktiivisesti töitä. Muistan, että äitini oli joskus kehottanut minua hakemaan töihin Pirteen, silloiseen Tullinkulman Työterveyteen, jossa hänellä oli aikanaan ollut työterveys. Niinpä laitoin avoimen hakemuksen silloiselle esihenkilölle. Kahden viikon kuluttua tein Pirten poliklinikalla ensimmäiset ilta- ja viikonloppuvuoroni koulun ohessa ja kesäkuussa aloitin työt täysipäiväisesti.
Alkuaika Pirtessä oli hyvin erilaista kuin tänään. Kolme ensimmäistä vuotta tein vastaanottotyötä ja olin poliklinikkahoitajien tiiminvetäjä. Tiiminvetäjänä vastasin työvuoroista ja päivittäisestä toiminnan sujumisesta eli siitä, että oikeat ihmiset olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan: vastaanottojen lisäksi poliklinikkahoitajat työskentelevät esimerkiksi toimenpideavustajina ja laboratoriossa.
Tilat sijaitsivat Tullinkulmassa ja toiminta oli paljon suppeampaa. Asiakkaita oli jo silloin paljon ja kasvulle oli selvästi tarvetta. Kerkesin olla töissä vuoden verran, kun eteen tuli muutto Ratinaan. Samalla Tullinkulman Työterveydestä tuli Pirte. Oli tosi kiva päästä uusiin moderneihin tiloihin, joiden suunnitteluun oli päässyt vaikuttamaan oman työn näkökulmasta.
Joulukuun alussa 2020 työnkuvani muuttui, kun pääsin vetämään vastaavana sairaanhoitajana mielenkiintoista Pirten sisäisten sijaisten pilottiprojektia. Pilotin tarkoituksena oli testata toimintamallia, jossa Pirten sisällä toimisi oma sairaanhoitajien tiimi, joka pystyy hyppäämään nopeasti avuksi sinne, missä milloinkin talossa on tarvetta – paikkaamaan poissaoloja, tekemään kirjallisia töitä ja niin edelleen. Olin jo kaivannut jotain uutta, ja tämä tehtävä vastasi siihen toiveeseen.
Eetu pähkinänkuoressa
Nimi: Eetu Hakkinen
Ikä: 28
Pirteläinen vuodesta: 2017
Työnkuva: Kiirevastaanottokoordinaattori (ilta- ja viikonloppulääkäreiden koordinointi, resurssointi ja perehdytys)
Koulutus: Sairaanhoitaja (AMK)
Perhe: Vaimo ja kaksi lasta
Harrastukset: Jääkiekkopelit
Uuden tehtävän myötä pääsin rekrytoimaan ihan alusta loppuun itselleni pienen sisäisten sijaisten tiimin ja vastasin sen toiminnasta esihenkilönä. Vuoden 2020 lopussa ja seuraavana vuonna korona väritti suuresti kaikkea toimintaamme ja sisäiset sijaiset vastasivat sen hetken tarpeeseen – esimerkiksi näytteenottoa ja rokotuksia pystyttiin järjestämään nopeasti.
Pilottijakson päätteeksi totesimme kuitenkin, että malli ei toiminut sellaisenaan: sairaanhoitajatiimin sijaan tarve sijaisuuksille oli moniammatillisempi. Pilotin siis voidaan sanoa olleen varsin onnistunut ja tehneen tehtävänsä: saimme testattua ajatustamme varsin kevyesti. Pilotti myös opetti minulle henkilökohtaisesti, että esihenkilön rooli ei tuntunut omalta jutulta.
Kiirevastaanottokoordinaattorin työtä tehdään sekä kotona että toimistolla Ratinassa.
Pilotin päättyessä mietin, nousiko nyt latu pystyyn. Onneksi Pirtellä sattui olemaan minulle kuitenkin takataskussa vielä uusi tehtävä: ilta- ja viikonloppulääkäreiden koordinointi, resursointi ja perehdyttäminen. Kyseistä tehtävää hoitaneen työkaverin resurssia tarvittiin muualla ja niinpä tehtävää tarjottiin minulle. Vastasin heti myöntävästi. Kokemukseni poliklinikalta oli tässä edukseen, sillä tiesin jo entuudestaan, minkälainen ympäristö sairaanhoidon puoli on lääkäreillemme, mutta tehtävä toi mukanaan myös valtavan paljon uutta opittavaa.
Nykyinen tehtäväni on ehdottomasti tähänastisen työurani mielekkäin ja motivoivin. On kivaa, kun pystyy tarjoamaan töitä ilta- ja viikonloppuringissämme oleville lääkäreille ja vaikuttamaan siihen, että asiakkaille on lääkäriaikoja tarjolla. Tehtävä myös mahdollistaa vapaamman, itsenäisen työaikasuunnittelun, joka helpottaa työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa paljon. Ajan lisäksi jäljelle jää enemmän energiaa – pystyn olemaan aidosti läsnä vaimolleni ja kahdelle pienelle lapsellemme.
Teen edelleen yhden päivän viikossa vastaanottotyötä, pääosin OmaPirten hoitajachatin kautta. Muutoin työpäivieni sisältö vaihtelee vähän vuodenajankin mukaan: esimerkiksi syksyllä tulee uudet lääketieteen kandidaatit, jolloin perehdyttämistä on paljon. Muutoin päivät kuluvat ilta- ja viikonloppulääkäreitämme kontaktoiden ja työvuoroista sopien, kartoittaen heidän jatkosuunnitelmiaan, tehden jatkosopimuksia ja niin edelleen.
Työhön sisältyy myös resurssitarpeen arviointia: minkä verran väkeä tarvitaan mihinkin vuoroon. Lääkäreidemme lisäksi teen tiivistä yhteistyötä sekä henkilöstöosastomme että sisäisten palveluidemme tiimin kanssa – sisäiset palvelut hallitsevat esimerkiksi huoneitamme, joten saan sieltä tiedon, mitä huoneita ilta- ja viikonloppulääkäreillämme on milloinkin käytettävissä. Harva viikko tai edes päivä on samanlainen!
Vaikka Pirte on laajentunut niiden vuosien aikana, kun olen ollut täällä töissä ja uusia ihmisiä on tullut paljon, on tosi moni työkaveri pysynyt samana kuin aloittaessa. Se yleishenki ja fiilis, minkä itse olen aina mieltänyt pirteläiseksi, on säilynyt läpi kasvun ja muutosten. Tunnelma on rento ja asioihin pystyy vaikuttamaan. Organisaatio on lähellä. Kukaan ei määrää jostain kaukaa pääkallopaikalta, vaan toimistolla voi aivan hyvin mennä heittämään yläfemmat vaikkapa toimitusjohtajan tai ylilääkärin kanssa.
Perusarkeni ja vapaa-aikani on varsin normaalia lapsiperhearkea. Harrastuksena tykkään käydä jääkiekkopeleissä. Kesällä toteutui yksi suuri unelma, kun ostimme perheellemme omakotitalon. Olen aina ollut perhekeskeinen ja on hienoa, että lapsilla on nyt koti, jonne juurtua ja jossa kasvaa. Suurempia tulevaisuuden haaveita minulla ei juuri tällä hetkellä ole – juuri totesin vaimolleni, että kaikki palikat ovat juuri nyt aika kivasti kohdillaan. Katsotaan sitten, kun lapset kasvaa.
Blogisarja: pirteläisten tarinat
Vaikka itse sanommekin, pirteläiset ovat mahtavaa sakkia! Talossamme on paljon erilaisia tarinoita, rooleja ja polkuja. Pirteläisten tarinat -blogisarjassamme pääset tutustumaan monipuolisesti Pirten tiimeihin ja ammattilaisiin. Juttu ja näkökulma ovat aina kertojansa näköisia. Tervetuloa mukaan!