Työterveyspsykologin työssä koronapandemia on näkynyt asiakkaiden kuormituksena. Pirten työterveyspsykologi Hanna Kalliomäki kertoo pandemia-ajan vaikuttaneen monien voimavaroihin.
”Koronapandemia tilannetekijänä on äkkiseltään katsottuna kaikille sama, mutta se on kuitenkin kohdellut yksilöitä hyvin eri tavoin. Toisilla, joilla kuormitus oli jo ennalta korkealla tasolla, on se voinut lisätä pahoinvointia entisestään. Tilanne on myös merkittävästi vaikeuttanut monien palautumisen keinojen toteuttamista: kun ryhmässä tapahtuvat kohtaamiset ja harrastukset ovat olleet paitsiossa, on se alkanut pitkällä aikavälillä näkyä palautumisvaikeuksina.”
Kalliomäen mukaan tilanne on myös horjuttanut hyvinvoinnin kannalta keskeisten tarpeiden toteutumista elämässä.
”Ihmisellä on vahva yhteenkuuluvuuden tarve ja kun tätä ei pääse toteuttamaan, alkaa se luonnollisesti näkyä ja tuntua omassa olossa. Omaehtoisuus on heikentynyt, kun ei ole päässyt vapaasti toteuttamaan itselle tärkeitä asioita. Lisäksi tilanne on heikentänyt monen hallinnan tunnetta, joka on kuormittavaa, etenkin jos samanaikaisesti elämässä on muitakin kriisejä.”
Etätyö – uhka vai mahdollisuus?
Korona-aika on tuonut mukanaan myös etätyöt, johon ihmiset suhtautuvat eri tavoin.
”Jotkut kokevat etätyön myötä oman jaksamisensa vahvistuneen, kun työmatkoista vapautunutta aikaa voi käyttää muihin asioihin, kun taas toiset kärsivät kotona työskentelyn tylsyydestä ja heikentyneestä yhteydestä työyhteisöön. Toisten voi olla myös vaikea saada tauotettua ja rajattua työaikaa, jolloin kokonaiskuormitus voi nousta korkeaksi.”
Monilla aloilla etätyö ei ole lainkaan mahdollista ja työn kuormittavuus on lisääntynyt. ”Kuormitusta on voinut syntyä mm. oman sairastumisen pelosta ja työkuorman lisääntymisestä, joka on voinut aiheutua, kun työyhteisö on joutunut toimimaan vajaamiehityksellä koronaan liittyvien äkillisten poissaolojen vuoksi.”
Palautumisen hetket merkittävässä roolissa
Työssä jaksamiseen Hanna Kalliomäki antaa konkreettisen vinkin: ”Haluaisin vahvistaa itseen suhtautumista myötätuntoisesti: ei ole ihmekään, jos tällaisena aikana on rasittunut ja kokee palautumisen vaikeuksia. Omista tuntemuksista kannattaa tulla tietoiseksi ja koittaa uudelleen ja uudelleen harjoittaa toteavaa, hyväksyvää asennetta niitä kohtaan.”
Lisäksi hän neuvoo pohtimaan, millaisia tarpeita itsessään huomaa ja mitä konkreettista voisi tehdä jaksamisen parantamiseksi.
”Psyykkisen palautumisen keinoja on monenlaisia: niitä voivat olla esimerkiksi rentoutumisen kokemukset, uppoutuminen johonkin mielekkääseen tekemiseen tai yhdessä olo ja ajatusten jakaminen läheisten kanssa. Myös työssä pienet palauttavat hetket päivän mittaan ovat usein merkittävässä roolissa kokonaisuuden kannalta.”
Työyhteisössä Hanna kannustaa nostamaan työn haasteita yhteiseen keskusteluun ja pohtimaan yhdessä, millaiset toimintatavat juuri omalla työpaikalla tukevat työssä jaksamista ja työn hallintaa.
Haasteita kohdatessa työpsykologi muistuttaakin keskustelun voimasta.
”Ihminen ei useinkaan valitse, millaisten haasteiden eteen hän nokakkain joutuu, oli sitten kyseessä työ- tai yksityiselämä. Paljon puhutaan omista keinoista, mutta totuus on, että kaikki asiat eivät ole hallinnassamme. Näissä hetkissä haluaisin muistuttaa toisten puoleen kääntymisen ja omien tuntemusten jakamisen merkityksellisyydestä. Toivotankin tämän blogin lukijoille yhteenkuuluvuutta vahvistavaa syksyä!”