Kuva: Timo Pöysäri / Pirte

Jenni Peltonen on fysiatrian erikoislääkäri, joka ottaa torstaisin ja perjantaisin Pirte Ratinassa vastaan sekä yksityis- että työterveysasiakkaita. Työterveysasiakas voidaan lähettää erikoislääkärin tekemään konsultaatioon, mikäli palvelu on sisällytettynä työterveyssopimukseen.

 

Rohkeasti vastaanotolle

Fysiatri hoitaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Työnkuvaan kuuluvat vaivojen diagnosointi sekä hoito- ja kuntoutussuunnitelmien laatiminen. ”Koen itse, että fysiatri on erityisesti toimintakykylääkäri: pääpaino on asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämisessä, sen palauttamisessa sekä toimintakyvyn laskun hidastamisessa. Tästä syystä fysiatrin arvio potilaan tilanteesta on yleensä laaja-alaisempi – arviossa otetaan pelkän tuki- ja liikuntaelinvaivan lisäksi huomioon esimerkiksi ihmisen henkiset ja sosiaaliset resurssit sekä muu lääketieteellinen tilanne. On tärkeää, että yksilö pystyy aidosti toteuttamaan esimerkiksi kuntoutussuunnitelmaa omassa arjessaan.”

Fysiatrin juttusille voi aivan hyvin tulla suoraan. Oirekuvana on tavallisesti pidempään jatkuneet kivut, vaivat ja liikerajoitukset esimerkiksi niskassa, selässä, olkapäissä tai lonkissa, jotka mahdollisesti ovat johtaneet yksilön työ- ja toimintakyvyn laskuun. Oirekokonaisuudet ja syy-seurausketjut voivat olla hyvin monitahoisia ja erikoisiakin, mutta vastaanotolle kannattaa tulla rohkeasti ja matalalla kynnyksellä – fysiatrille tämä on tuttua.

”Haluan ehdottomasti rohkaista ihmisiä saapumaan vastaanotolle erikoisemmiltakin tuntuvien vaivojen kanssa – vaikka toisinaan käy niin, että varmaa diagnoosia tilalle ei saada, niin lähes aina voidaan ainakin helpottaa tilannetta ja parantaa kyseisen henkilön toimintakykyä ja elämäntilannetta. Tutkitaan huolella ja etsitään yhdessä ratkaisua: se on aina parempi vaihtoehto kuin jäädä yksin kotiin miettimään.”

 

Vastaanotolla ja kuntoutuksessa

Koska fysiatrit ovat tottuneita työskentelemään monitahoisten ongelmien kanssa, on vastaanottoaikakin on pidempi, 45-60 minuuttia. Potilas haastatellaan perusteellisesti ja tutkitaan huolella myös fyysisesti. Lopuksi potilaan kanssa yhdessä keskustellaan mikä olisi paras tapa edetä hänen yksilöllisen tilanteensa huomioiden ja tehdään tältä pohjalta hoito- ja kuntoutussuunnitelma.

Tarvittaessa käytetään muidenkin asiantuntijoiden apua, jotta kartoitus saadaan tehtyä mahdollisimman perusteellisesti. Fysioterapeutti on luonnollisesti fysiatrin tärkein työpari. Usein myös tehdään kuvantamistutkimuksia, joskus hermoratatutkimuksia tai otetaan laboratoriokokeita.

Kivunhoidossa tärkeää on yleisen elämänhallinnan tunteen parantaminen ja liikuntahoidot, kuten fysioterapia. Tätä tuetaan tarvittaessa lääkehoidoilla. Yhdessä mietitään myös ammattiin ja työkykyyn liittyviä näkökulmia, kuten tarvitaanko ammatillista kuntoutusta, arjen apuvälineitä pärjäämisen tueksi, jatkotutkimuksia tai toisen alan konsultaatioita. Seurantakäynti on tärkeä osa kuntoutumisprosessia.

 

Kuka Jenni on?

”Pääsin lapsena seuraamaan läheltä fysioterapeuttiäitini työtä, jolloin syttyi kiinnostus lääketiedettä ja fysiatrian erikoisalaa kohtaan. Valmistuin 2005 Turun Yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi ja vuonna 2017 sain fysiatrian erikoislääkärin pätevyyden. Fysiatria on aina kiinnostanut. Kävin valmistumisen jälkeen eri erikoisaloilla kokeilemassa, millaista työ on missäkin, mutta loppujen lopuksi päätös erikoistua fysiatriaan oli helppo. Aikanaan eri erikoisaloihin tutustumisesta on ollut kuitenkin valtavasti etua, sillä minulla on melko hyvä käsitys siitä, mitä muilla erikoisaloilla tehdään. Se on hyvä pohja omaan työhön.”

”Viimeistelen tällä hetkellä tutkintoani terveystieteiden maisteriksi Tampereen Yliopistossa. Minulla on aina ollut vahva halu ymmärtää terveyteen ja ihmisen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä yhä paremmin ja laaja-alaisemmin. Lääkärin työ vaatii muutenkin jatkuvaa opiskelua. Luen paljon ammattikirjallisuutta ja -lehtiä ja käyn koulutuksissa monta kertaa vuodessa.”

”Parasta työssäni on ihmisten ja heidän moninaisuutensa kohtaaminen. On etuoikeutettua saada olla pienikin hetki ihmisen kanssa ja miettiä yhdessä, miten hänen hyvinvointiaan voidaan parantaa.”