Kun puhutaan kaamosmasennuksesta, voidaan sanoa, että nykyään puhutaan kahdesta eri asiasta. Ensinnäkin on olemassa kaamosmasennus, joka on vakava, mutta harvinainen sairaus. Todellinen kaamosmasennus tarkoittaa sitä, että valon vähentymisen myötä ihmiselle kehittyy vakava masennustila aina tiettynä aikana vuodesta eli loka-marraskuussa. Saman ihmisen voinnissa on huomattava ero esimerkiksi kesällä ja kaamosmasennuksen aikana. Kaamosmasennus paranee kevään tullessa, mutta sitä voi ja kannattaa hoitaa pimeinä talvikuukausina myös ennaltaehkäisevästi jo ennen oireiden alkamista. Täytyy muistaa, että oikea kaamosmasennus ei ole arkipäivän ilmiö. Jos kaamosmasennusta todella sairastaisi niin moni ihminen kuin jotka siitä puhuvat, olisimme todella depressiivinen kansa verrattuna muihin. Ja tilastoista tiedämme, ettei näin todellisuudessa ole.
Psykologinen kaamosmasennus ei ole varsinainen sairaus, joten käytetään tässä esimerkiksi termiä kaamosalakuloisuus. Pimeä vuodenaika, kylmyys, tuuli ja sade aiheuttavat monissa psykologisen ilmiön, jonka myötä mieliala laskee hieman, olo on tympeä eikä mitään tunnu saavan aikaiseksi. Monet sanovat tällöin hyvin arkipäiväsesti, että ”nyt masentaa” tai sairastavansa ”kaamosmasennusta”, vaikka kyse ei ole aiemmin mainitusta varsinaisesta sairaudesta. Nämä kaksi asiaa on tärkeää erottaa toisistaan. Syksyllä erityisesti loka-marraskuu on tyypillisesti sitä aikaa, jolloin kouluissa ja työpaikoilla tahti tiivistyy eli kuormitusta tänä ajankohtana on paljon muutenkin. Väsymystä yritetään selittää pimeän vuodenajan aiheuttamaksi, vaikka todellisuudessa syy voi olla vain arjen eri tehtävien kasaantuminen.
Psykologien vastaanotoille tulee usein käymään ihmisiä, joilla on juuri tällainen kaamosalakulo ja luonnollisesti on hyvä, että siihenkin haetaan hoitoa erityisesti silloin, jos tilanteeseen liittyy muutakin. Jos elämässä on paljon stressiä ja kuormitusta niin ihminen saattaa valon ansiosta selvitä niistä kevään ja kesän ajan, mutta valon loppuessa romahtaa kuorman alle. On myös olemassa ihmisiä, joiden mielialaan pimeä vuodenaika ei vaikuta ollenkaan. Kyse on enemmänkin tavasta puhua ”voi kun on niin pimeää ja synkkää”.
Kirkasvalohoito auttaa kaamosmasennukseen ja piristää muutenkin
Kaamosmasennuksesta kärsivän masennustila on asteikoltaan yleensä vähintäänkin keskivaikea. Masentuneen olo on surullinen, onneton, lohduton, näköalaton, ahdistunut ja elämä tuntuu synkältä. Aiemmin kiinnostaneet asiat eivät kiinnosta enää ja lisäksi voi olla joko voimakasta ruokahaluttomuutta tai sitten ylensyömistä. Vaikka masentunut nukkuisi paljon niin uni ei virkistä häntä ja väsymys tuntuu pohjattomalta. Toinen vaihtoehto on, että masentunut alkaa heräilemään säännöllisesti aamuöisin ja miettii masennustilan ohessa noussutta stressiä tai esimerkiksi ongelmia parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa.
Kirkasvalohoito on käypä hoito -suositusten mukainen virallinen hoitomuoto kaamosmasennukseen ja sen on todettu olevan tehokas apu tilanteeseen kunhan olosuhteet valohoidolle ovat ihanteelliset, eli että valoa saa tarpeeksi, se on asetettu tarpeeksi lähelle ja että hoito on säännöllistä. Kaamosmasennuksen hoito ylipäätään on samanlaista kuin depressiossa ja oireetkin ovat aikalailla identtisiä. Lääke- ja keskusteluhoidot ovat tärkeitä kirkasvalohoidon ohella.
Harri Laurenin mukaan kirkasvalohoito ei ole hyödyksi pelkästään varsinaista kaamosmasennusta sairastaville.
– Suosittelen sekä kaamosmasennusta että tätä kaamosalakuloisuutta varten kirkasvalolamppuja ja niiden käyttöä erityisesti aamuisin. Lamppu on helppo sijoittaa vaikka aamukahvipöytään niin, että sitä pidetään päällä esimerkiksi puolen tunnin ajan aamukahvin ja lehdenluvun ohessa.
Kaamoksen aikana alakuloisen henkilön vointia edistävät kirkasvalohoidon ohella ylipäätään terveyttä kunnossa pitävät asiat: ravinto, lepo ja liikunta. Liian vähäinen liikunta lisää kurjaa oloa entisestään. Usein alakuloinen ihminen saattaa aloittaa ylensyömisen ja olisikin tärkeää pitää huolta oikeanlaisen ravinnon saannista siitä huolimatta, että syöminen jollain tasolla tuntuisi helpottavan mielialaa. Ihmiset menevät nykyään nukkumaan keskimäärin aiempaa myöhemmin, vaikka kouluun ja töihin mennään samaan aikaan kuin aiemmin. Unentarve lisääntyy ja se on asia, johon itse pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan. Huolenpito perheenjäsenistä on kaamoksen aikana myös olennaista, erityisesti jos tietää vuodenajan olevan jollekin läheiselle raskas.
Varaudu kaamokseen ennakoivasti
Ihmisen psyyke on monimutkainen ja ennakoimaton. Hyvin todennäköisesti ihminen, jolla on ollut kaamosmasennusta useana vuotena peräkkäin, tulee sairastamaan sitä jatkossakin aina pimeänä aikana, mutta aina ei ole näin. Jos henkilöllä on ollut yhden tai pari kertaa masennusta kaamoksen aikana niin ei voida vielä varmuudella sanoa käykö niin ensi vuonnakin. Masennuksella on tapana muutenkin uusiutua, joten kyse voi olla sattumastakin, jos masennus alkaa peräkkäin parina vuotena juuri syksyn aikaan. Usein masennukseen liittyy ajankohtaisia elämänkriisejä ja sen taustat voivat johtaa syvälle ihmisen persoonaan ja menneisyyteen. Jos kuitenkin kaamosmasennus on jatkuva ilmiö niin sen tuloon kannattaa valmistautua jo ennakoivasti. Valohoidot voi aloittaa jo alkusyksystä ja muutenkin on fiksua lisätä elämään aktiviteetteja, jotka ovat hyväksi mielelle. Esimerkiksi uusi jo alkusyksystä aloitettu liikuntaharrastus voi tuoda jaksamista ja lisävoimaa kaamosajasta selviämiseen.
Juttua varten on haastateltu Pirten johtavaa työterveyspsykologia Harri Laurenia, kirjoittaja on markkinointi- ja viestintäassistenttimme Veera Kirjavainen.