Vaikka kuinka harjoittelisimme, se ei muuta todellisuutta. Onneksi meidän oman elämämme kannalta tärkeä asia onkin miten koemme ympäröivän todellisuuden ja miten päätämme käyttäytyä sen perusteella, ei suinkaan se millainen todellisuus varsinaisesti on. Yksi ahdistuu asiasta joka toiseen ei vaikuta lainkaan, kolmannelle taas esimerkiksi pedanttisuus on tärkeää, ja sen vuoksi hän käyttäytyy sen mukaan. ja neljättä ei haittaa vaikka asiat eivät ole aivan täysin reilassa. Vaikka meistä tuntuu että esimerkiksi konfliktitilanteessa meillä on täysi oikeus käyttäytyä siten kun meistä tuntuu, voimme kuitenkin valita toisin, jos ensisijainen käyttäytyminen aiheuttaa lisää ongelmia. Käyttäytymällä samoin kuin muutkin, vahvistamme vallalla olevaa tapaa. Tämä on hieno asia silloin kun hyvä draivi ja meininki, mutta kriisin tullessa destruktiivista ja pahoinvointia lisäävää.
Tietoisen läsnäolon harjoittelu on onneksi helppoa eikä vaadi välttämättä edes aikaa, vain päätöksen tekemisestä. Kyse on enemmän tekemisen laadusta kuin siitä mitä tekee. Esimerkiksi pyykkiä ripustaessa, kahvia juodessa tai kukkia kastellessa voi päättää keskittyä toimintaan sen sijasta että miettisi jotain muuta. Voi keskittyä jonkin aistin tuomaan informaatioon, esimerkiksi voi kuunnella huoneen ääniä, tarkkailla kaupungin arkkitehtuuria, tunnustella penkkiä pakaroiden alla tai maata jalkojen alla. Mitä enemmän toistoja tekee, sitä helpompi on livahtaa tietoisen läsnäolon tilaan ja sitä helpommin osaa olla tietoisessa tilassa myös silloin kun sitä tarvitaan esimerkiksi erilaisten triggereiden laukaistessa skeemoja. Ilman harjoittelua helpoissa tilanteissa voi tuskin toivoa osaavansa taitoa vaativammassa tilanteessa.
Yksi tietoisuustaitojen perusoivalluksia on omien ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ajatuksiksi ja tunteiksi sekä niiden hyväksyminen. Ne ovat mitä ne ovat. Sen jälkeen voimme oivaltaa, että meidän ei tarvitse toimia niiden mukaisesti, vaan voimme itse valita mitä teemme ja kuinka käyttäydymme, vaikka tunteemme ja ajatuksemme sanoisivat mitä. Se tuo uudenlaisen kontrollin omaan elämään. Emme enää ole tunteidemme renkejä, vaan olemme ottaneet paikkamme isäntänä omassa elämässämme.
Mindfulness (Baer et al.):
- osa-alue: Havainnointi (observing): Huomion kiinnittämistä asioiden, havaintojen ja kokemusten eri puoliin (aistihavainnot, kehon tuntemukset, mielen sisäiset tapahtumat).
- osa-alue: Kuvaileminen (describing): Tunnistetaan ja sanoitetaan havaintoja ja kokemuksia.
- osa-alue: Tietoinen toiminta (acting with awareness): Pidetään tietoisuus ja keskittyminen tekemisessä.
- osa-alue: Ei välitöntä reaktiota ajatuksiin ja tunteisiin (non-reactivity to inner experience): Ajatusten ja tunteiden voi antaa tulla ja mennä ilman takertumista.
- osa-alue: Arvostelematon suhtautuminen kokemuksiin (non-judging of experience): Omia tunteita ja ajatuksia ei tarvitse arvottaa hyviksi tai huonoiksi (pahoiksi).
Lisätietoa esim. www.oivamieli.fi
Luotu 18.01.2017. Tämän blogin asiantuntija on Pirten työterveyslääkäri Pasi Laurén, LL